Avainsana-arkisto: Veli-Pekka Lehtonen

Puutetta Malickista

Amerikkalaisen nykyelokuvan suuren runoilijan Terrence Malickin ohjaama romanttinen draama To the Wonder saa ensi-iltansa elokuvateattereissa tänään. (Ilta-Sanomien Tarmo Poussun arvio elokuvasta on täällä, Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtosen arvio täällä ja Demarin Rane Aurimon arvio täällä.)

To the Wonderin näkemistä odotellessa kurkkasin, mitkä Malickin aiemmista elokuvista voisi kätevästi katsoa uudestaan netin kuukausimaksullisista elokuvapalveluista.

Ei kovin montaa: Filmnetillä on valikoimissaan Malickin edelliset työt, Pocahontas-muunnelma The New World (2005) sekä huima kasvukuvaus The Tree of Life (2011). Netflixissä ja Viaplayssa Malickin elokuvia ei ole nähtävillä ainoatakaan – eikä tietenkään Hbo Nordicissa. (No, Viaplay tarjoaa kumpaakin edellistä lisämaksullisina vuokraversioina, mutta se ei ole sama asia.)

Julman maan (1973), Onnellisten ajan (1978) ja Veteen piirretyn viivan (1998) nähdäkseen pitää joka tapauksessa turvautua perinteiseen keinoon eli dvd- tai bluray-levyjen metsästämiseen.

Hyvän pikajohdatuksen Malickin tuotantoon saa lukemalla Helena Yläsen ensi-iltakritiikin Veteen piirretystä viivasta (Helsingin Sanomat, Nyt-liite 19.3.1999) ja Tapani Maskulan arvostelun The New Worldistä (Turun Sanomat 24.2.2006).

Mainokset

Toimittajan kritiikistä etusivun uutinen

Onpa mukava huomata, että huomattavasta elokuvasta kirjoitettu kritiikki voi päästä Helsingin Sanomissa etusivun uutiseksi, kuten tänään:

Vuoden paras elokuva

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän konekaappauksesta kertova United 93 ”on vuoden parhaimpia elokuvia, ellei parhain”, kirjoittaa elokuvan arvioinut toimittaja Veli-Pekka Lehtonen. Vahvasti dokumentaarinen elokuva on tehty turmauhrien omaisten kanssa yhteistyössä.

NYT-LIITE 39

Erikoista kuitenkin on, että Lehtosen titteliksi on vinkissä kirjattu kriitikon sijaan toimittaja. Eikö Helsingin Sanomissa enää ole elokuvakriitikoita ollenkaan? Vai onko kriitikon titteli varattu siellä vain joillekin elokuva-arvostelujen kirjoittajille (vaikka niin sanottuja ”pääkriitikoita” ei enää olisikaan)?

”Elokuvan arvioinut toimittaja” on ilmaisuna tietenkin aika lähellä ”elokuvakriitikkoa”, mutta mielestäni ne eivät ole synonyymejä. ”Elokuvan arvioinut toimittaja” luo vaikutelman tilapäisestä ja ohimenevästä arvostelemisesta, kun taas ”elokuvakriitikko” henkii ammattimaisempaa otetta ja jatkuvuutta.

Pitäisi varmaan kysyä elokuvia Nyt-liitteeseen jo vuosia arvioineelta Lehtoselta, mitä mieltä hän itse on tittelistään.